Hei me lennetään oli aamun motto. Aamiaiselta suuntana Nascan lentokenttä ja päivän turistiannos, eli lentokoneilla katsomaan kuuluisia Nascan viivoja. 80 taalalla sai 40 minuuti lennätyksen pienkoneilla. Meidät jaettiin kolmeen eri koneeseen ja sään ollessa aurinkoinen nähtiin hyvin kaikki kuviot avaruusmiehestä apinaan. Kaikkea se ihminen onkin ajansaatossa saanut aikaan. Matka jatkui tankkauksen jälkeen kohti Puquion kylää ja hurjana jatkuikin. Lähtiessä oli +35 astetta ja kun kivuttiin ylös vuoristoon laski lämpötilä alle 14 asteeseen ja sitten alkoikin tapahtua. Tuli ukkosraekuuro ja lämmöt laski +5 asteeseen ja tie peittyi osittain raesohjosta. Sai ajaa kieli keskellä suuta ja lisänä vielä kova sade laittoi kiviä liikkeelle ja ainakin yksi kivi vieri kohdallani rinnettä alaspäin, mutta ei onneksi tullut tielle saakka. Kuvia raekuurosta en ottanut, kun kaikki keskittyminen meni ajamiseen. Ennen Puquioon saapumista sade taukosi ja loppumatka lasketeltiin kuivassa. Oltiin kylän varsinanen nähtävyys. Kovin usein täällä ei varmasti länkkärit pyöri saatika sitten 11 motoristia . Tosi sympaattinen kylä. Hyvin siis selvittiin päivästä, mutta eräs kukko ei selvinnyt kun se juoksi eturenkaani alle. Illalla pidettin hiljainen hetki kukon muistoa kunnioittaen läheisessä ravintolassa syöden alpakkaa ja hyvältähän se maistui. Hienon päivän päätteeksi Pasi, minä, Jari ja Timo käytiin vielä pelaamassa bilistä paikallisessa. Puquio rocks!
Perun taksit ovat muuten tällaisia.
Valmiina lennolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti