Heti aamusta suuntasimme veneretkelle Titicaca
-järvelle ja Uroksen saarelle. Saaret ovat ihmisten tekemiä kelluvia asumuksia,
joita on tehty ju 2000 vuotta suunnilleen. Elinkeinona ollut kalastus ja
metsästys. Nykyään pääelinkeino lienee käsityöt turisteille. Veneretken jälkeen
jatkui matka Titicaca -järven rantaa pitkin kohti Boliviaa. Tällä kertaa rajamuodollisuudet
kävivät suhteellisen nopeasti. Ainut hassu juttu oli että tarvitsivat Bolivian
puolella kopiot passista ja kahdesta muusta paperista. Kopiokone sijaitsi Perun
puolella eli käveltiin sillan yli ottamaan kopiot ja takaisin. Onneksi matkaa
oli vain 150 metriä. Koska kello oli jo Bolivian aikaa vajaa viisi, niin
päätettiin viisaasti jo aamulla majoittua matkan varrelle, ettei tarvitse
pimeässä ajaa La Paziin. Paikkakunnaksi päätyi piskuinen Tiahuanacu, josta kyllä löytyi varsin
asiallinen hotelli nimeltään yllättävästi Tiahuanacu. Peru on nyt taaksejäänyt
ja siitä jäi hyvä maku. Upea maa ja köyhyydestä huolimatta eloisa ja ihmiset
ovat uteliaita, mutta eivät mitenkään päällekäyviä, päinvastoin. Psyykkisesti
hyvin helppo maa matkusta. Espanjan kielestä olisi rutkasti apua, mutta onneksi
meillä on Jani mukana jeesaamassa siinä asiassa.
Tässä esitellään, kuinka kelluvat saaret toimii
Timolle maistuu kaisla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti