Olihan seikkailupäivä. Alkumatka aamusta alkeaen sujui hienosti. Tarkoituksena oli mennä Abancayhyn ja katsoa mitä kello on siellä ja jatkaa Cuscoon saakka mikäli matka taittuu. Hienosti mentiin aamupäivä upeissa vuoristomaisemissa välillä ylhäällä vuorilla ja välillä alhaalla joen vartta pitkin. Abancayhyn saavuttiin jo puoli kahden aikaan ja koska sieltä Cuscoon oli arvioitu ajoaika noin 4 tuntia päätettiin mennä sinne tai jos keli huononee kuten oli odotettavissa jäädään jonnekkin matkalle yöksi koska muutamia paikkoja oli matkan varrella. Ennen Abancayta Matin ja Markuksen BMW:t alkoivat jälleen pätkiä. Tätä on toistunut muutamia kertoja kuumassa kelissä ja / tai tankkien ollessa vajaista. Molemmat tankkasivat täyteen ja matka jatkui kummallakin pyörällä vain noin 5-10 kilometriä jolloin pätkiminen taas alkoi. Tällä kertaa osasyy lienee matalaoktaaninen polttoaine. Perun vuoristossa oktaanit ovat maksimissaan 90.
Timo jäi Matin kaveriksi ja meno kävi niin takkuisaksi että kääntyivät takaisin Abancayhyn koska sinne oli alamäkeä 30 km. Kärkipää meni kohti Cuscoa, me loput seurattiin ja Markuksen pyörä eteni hetken hyvin. Juuri minun kohdallani tietyöntekijät laittoivat tien poikki ja sanoivat että tulee olemaan seuraavat kaksi tuntia kiinni. Jani, Jari, Esko ja Tapio olivat ehtineet työmaan ohi jo mutta me loput emme. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin 20 kilometriä Curahuasin kylään. Täältä järjestyi majapaikka ja ruokaa minulle, Joukolle, Pasille Paulille ja Markuskin pääsi nilkuttamaan tänne. Liian riski olisi ollut ajaa Cuscoon kun päälle iski vielä mojova ukkoskuurokin. Eilinen raeukkoskuuro mielessä ei huvittanut ajatus jos sama toistuisi ja vielä pimeässä. Eskolta oli loppumatkalla menyyt vielä rengas ja matkusti Cuscoon Pyörä picupin lavalla ja mies kyydissä. Selvisi Eskokin onneksi perille.
Timo jäi Matin kaveriksi ja meno kävi niin takkuisaksi että kääntyivät takaisin Abancayhyn koska sinne oli alamäkeä 30 km. Kärkipää meni kohti Cuscoa, me loput seurattiin ja Markuksen pyörä eteni hetken hyvin. Juuri minun kohdallani tietyöntekijät laittoivat tien poikki ja sanoivat että tulee olemaan seuraavat kaksi tuntia kiinni. Jani, Jari, Esko ja Tapio olivat ehtineet työmaan ohi jo mutta me loput emme. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin 20 kilometriä Curahuasin kylään. Täältä järjestyi majapaikka ja ruokaa minulle, Joukolle, Pasille Paulille ja Markuskin pääsi nilkuttamaan tänne. Liian riski olisi ollut ajaa Cuscoon kun päälle iski vielä mojova ukkoskuurokin. Eilinen raeukkoskuuro mielessä ei huvittanut ajatus jos sama toistuisi ja vielä pimeässä. Eskolta oli loppumatkalla menyyt vielä rengas ja matkusti Cuscoon Pyörä picupin lavalla ja mies kyydissä. Selvisi Eskokin onneksi perille.
Laamoja, lampaita ja lehmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti