Tänään oli kova päivä. Aamulla 5:30 lähdettiin hakemaan
pyöriä ja kuudelta tien päälle. Pasilla oli yön aikana rengas tyhjentynyt,
joten jäivät Matin kanssa odottaan rengasliikkeen avautumista. Me muut
lähdettiin sateen saattelemana tien päälle ja minkälaisen tien. Ensin kun
päästiin kylästä ulos, oli edessä leveä joki, joka ylitettiin ajamalla ja sen
jälkeen märkää hiekkaa, mutaista hiekkaa ja savea. Muutamat lipat tuli päivän
varrella, mutta suuremmilta vaurioilta vältyttiin. Ensimmäiseen 40 kilometriin
meiltä meni nopeimmiltakin yli 2 tuntia. Eskon pyörästä hävisivät sähköt ja
Esko tuli kuorma-auton kyydissä pyörä lavalla Camiriin saakka ja Tapion pyörä
tuli lava-auton lavalla päällystetylle tielle ohi hiekkaosuuden. Minulla on
pyörässä katurenkaat, joten välistä oli melko haaste pitää pyörä pystyssä,
mutta jotenkin ihmeen kaupalla siinä onnistuin. Camirissa meni 3 tuntia, mutta
saatiin korjattua Tapion kauan poissa olleet takajarrut, hitsattua Janin pyörän
kaatumarauta ja Eskon sähköt. Villamontesiin saavuttiin seikkaluhenkisen päivän
päätteeksi puoli kuuden aikaan. Tapio sai tietää lava-auton kuljettajalta, että
ajamamme 6-tie on nimeltään Che Guevara. Siellä Che on aikanaan käynyt
taisteluja ja taistelua se oli meillekkin. Kaikki kasassa, kalusto kunnossa ja
huomenna toivon mukaan Paraguaihin.
Ensimmäisellä tauolla kovan pätkän jälkeen odottamassa muita. Kaksi tuntia odotettiin, ennen kuin Esko, Tapio ja heitä auttaneeet Markus ja Jari tulivat. Pasi ja Matti eivät olleet vielä lähteneet.
Mekaanikon perhettä
Matti tuli viimeisenä Camiriin
Tämä kertokoon päivän tiestäLoppupään asfalttipätkä tuntui ihan hyvälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti